5.6.2018

Ennätyksellisen lämmin toukokuu

YLE Puheessa meteorologi totesi juuri, että noin kuukausi sitten kevät oli kaksi viikkoa tavanomaisesta jäljessä, runsaslumisen talven jäljiltä, ja nyt se on noin kaksi viikkoa edellä. Toukokuu oli Suomessa koko mittaushistorian lämpimin. Kun Tampereella on keskimäärin 16,3 hellepäivää kesän aikana, yksin toukokuussa niitä oli jo 14.

Kevään ensimmäiset kukat ovat jo kukkineet, omenapuutkin kokonaan toukokuun puolella. Kultasade on parhaimmillaan, köynnöshortensia aloittelee kukintaansa. Lähinnä katua kukkapenkissä kukkii särkynyt sydän ja arovuokko viimeistelee kukintaa.

Vanhassa kukkapenkissä kevätkaihonkukkienkien kukinta on ohi, melkein myös esikoiden, talvikin ja tulikellukan. Kevätvuohenjuuressa on vielä jokunen kukka. Vuorikaunokit ja mansikat ovat parhaimmillaan. Vaatimattomasti kukkii nyt myös kesäpikkusydän.

Uudessa kukkapenkissä kukkivat mirrinminttu, peippi, akileijat ja reunalla joku valkokukkainen maksaruoho. Vuorenkilven kukinta alkaa jo olla ohi

Kivikkokukkapenkissä loistaa patjarikko valkoisena mattona, siellä on myös muutama sammalleimu, jotka voivat erityisen hyvin saunan edustalla hopeahärkkien kanssa. Helmililjan kukinta alkaa olla ohi, samoin kaksi kukkaa tehneen tarhakylmänkukan, mutta tyräkki loistaa keltaisena ja rentoakankaali violettina. Myös rantalaukkaneilikka kukkii.

Käsittämättömän lämpimän toukokuun jälkeen, päivä lakkiaisten jälkeen, saapui kylmä ja tuulinen ilma. Ensi yönä saattaa painua jopa pakkaselle, tänään on vain 12 astetta lämmintä?! Olin jo tottunut monen viikon ajan liikkumaan paljain varpain ja vain kesämekko päällä.

Köynnöshortensiaa lukuun ottamatta mainitut kukat aloittivat tänä vuonna kukinnan jo toukokuun puolella.

Lakkiaisia juhlittiin helteessä 2.6. Vielä seuraava päivä oli lämmin, kunnes sää vaihtui tuuliseksi ja viileni, ennusteiden mukaan viikoksi. Etualalla kukkii sininen vuorikaunokki, takana kultasade. Pionin nuput pullistelevat, mutta eivät vielä ole auenneet.

28.5.2018

Dyykkausta, humalaa ja myrkkykeltamoa

Dyykkasin kaatopaikalta kiviä


Veimme kaatopaikalle peräkärryllisen haravointijätettä. Kasan vieressä oli paikka, minne saa jättää kiviainesta. Sieltä toin kotipihalle runsaasti kiviä ja sain siten vaihdettua pienessä rinteessä olevan kukkapenkin reunuskivet aiempaa suuremmiksi.

Kivikasasta löysin myös kuvan kiviruukun, josta tuli juuriharjalla jynssäyksen jälkeen oikein kaunis.

Vein kaatopaikalla puutarhajätettä ja toin vaihdossa reunuskiviä vanhaan kukkapenkkiin sekä kauniin kiviruukun.



















Humala peittämään näköyhteyttä


Istutin säleikköön nopeasti kasvavan humalan, kun kadunpuoleinen orapihlaja-aita on vielä matala ja kadusta on tullut parkkipaikka naapuriin rakennetun kerrostalon asukkaille.

Humalan on tarkoitus vähän peittää näkymää. Autojen pysäköinnistä talon eteen pihakadulle on aiheutunut jo monenlaista harmia: tällä viikolla pari autoa jo raapi toisiaan, kun kadulta ei välillä asiattomien pysäköintitapojen vuoksi pääse sujuvasti ajamaan ohi, etenkään vähänkään isommalla autolla. Kevään hiekatkin ovat vielä siivoamatta, eikä aura-autostakaan talvella juuri ollut hyötyä, kun katu oli aina täynnä. Pihakadustamme on käytännössä tullut yksikaistainen ja päästäkseen pihaltaan pois, joutuvat asukkaat usein peruuttamaan vastaantulevien kaistalle. Ei hyvä.
Kommentti 16.7.18: Välillä meille huudetaan kadulta herjauksia, kun kadulla ei mahdu ohittamaan. Tänään meille tuotiin rekalla yksi paketti, joten liikenne seisoi hetken - ja siitäkin yksi mersukuski veti pultin ja nousi autosta haukkumaan ikävästi rekkakuskia ammattitaidottomaksi jne. Ovatkohan uuden kerrostalon autolliset asukkaat tietoisia aiheuttamastaan harmista? Heillä olisi pihalla hyvin joutavaa tilaa lisäparkkipaikoille.

Sitä on tiedä, onko humalani (Humus lupulus, A-Pv, 3-5 m, I-VII) hede- vai emiyksilö. Ensiksi mainituilla on kesäkuussa valkoinen kukinta ja viimeksi mainituilla loppukesästä näyttävät emitähkät. Kasvin maanpäälliset osat kuolevat talveksi.

Humala on nopeasti kasvava monivuotinen köynnös.

Erittäin myrkyllinen keltamo 


Useampi vuosi sitten kukkapenkkiini ilmestyi keltamo, kukkanen, mitä en onnistunut tunnistamaan, mutta nyt toukokuussa vein kuvan Tampereen seudun puutarhanharrastajien ryhmään ja vastaus tuli nopeasti

Keltamo eli pääsyjen kukka (Chelidonium majus) on kulttuurikasvi, jonka uskotaan saapuneen maahamme munkkien matkassa joskus keskiajalla. Keltamo on tunnettu tuhansien vuosien ajan lääkekasvina ja erityisen myrkyllistä on sen maitiaisneste.

Keltamoita kasvaa Etelä- ja Keski-Suomen lehtomaisissa metsiköissä, tienvarsilla ja rakennusten vaikutuspiirissä. Kansanparantajien ohella myös muurahaiset suosivat sitä ja levittävät kasvia uusille kasvupaikoille.

Keltamosta kertovan tekstin lähteet: Kai Aulamo, Tiedebasaari: Keltamo eli pääskyjen kukka on vaarallinen sekä Luontoportin kuvaus Keltamosta.


Keltamossa erityisen myrkyllistä on sen mainiaisneste, joka tahraa ihon ja vaatteet eikä tahdo lähteä kuin kulumalla.

20.4.2018

Lumet sulivat ja krookus kukkii

Kevään ensimmäinen kukkanen 20.4.2018
Tänään suli pihalta viimeinenkin lumikasa ja samalla nousi maasta ensimmäinen krookus. Lunta oli paljon ja se suli vauhdilla viimeisen puolentoista viikon aikana.

Nyt on peräti + 16 astetta. Taitaa olla kevään lämpimin päivä. Kello on neljä iltapäivällä ja aloitan pitkästä aikaa vapaan viikonlopun keskittyen puutarhatöihin. Kukkapenkkien siivousta olen jo aloitellut, samoin haravointia, mutta urakkaa vielä riittää. Vaihdoin jo pari viikkoa sitten multia sisäkukkiin, mutta sekin jäi työkiireiden vuoksi kesken.

15.4.2018

Kevätsiivousta

Varjoisammat kukkapenkit ovat lumen alla,
aurinkoa saaneet sulana.
Kulunut talvi oli runsasluminen ja pihatöitä pääsin aloittelemaan vasta alkuviikosta. Viikon puolivälissä suli kävelyreitti ulko-ovelta tielle, mikä tapahtui kaksi vuotta sitten jo 16.3.

Tuskailin kulkuväylien soraa, joka talvella matkaa nurmikolle, painuu vuosien myötä maan sisään ja on kovasti ruohottunut reunoilta. En ole keksinyt, miten sora-alueista saisi siistin ja mukavan, joten sille en voi tehdä mitään :)

Useana vuonna on tähän mennessä ollut ainakin osa pihasta haravoituna ja kukkapenkit siivottuna. Toisinaan ovat kaikki lumetkin jo sulaneet ja lumikello, skillat ja krookukset olleet kukassa.

Tällä viikolla on ollut aurinkoista ja lämminta ja lumet ovat sulaneet todella vauhdilla. Eilen kuvan kukkapenkki oli vielä täysin lumen alla, muut sulana tai ainakin ihan melkein. Kasvimaa on vielä puoliksi lumen alla. Lunta on siis lähinnä siellä, minne aurinko ei pääse koko päivää paistamaan tai minne lunta on talven aikana kasattu.

Eilen lauantaina tein monta tuntia pihatöitä lähinnä kukkapenkkejä siistien, mutta myös vähän omenapuiden leikkausta aloitellen. Komposti on vielä sen verran jäässä, etten pääse sieltä valmista multaa kukkapenkeille levittämään. Alla on kuva ns. uudesta kukkapenkistä H5P-työkalulla tehtynä. Sen verkkosivu on h5p.org ja lisätietoja, ohjeita ja esimerkkejä suomeksi löydät tästä työbloggauksestani.

Pihatöitä tehdessäni kuuntelen usein Yle Puhetta. Nyt kun tuo laatukanava ei enää ole puhekanava, vaan on pilattu urheilulla ja musiikilla, kuuntelen entistä enemmän Yle Areenaa. Tänä viikonloppuna kuuntelin loistavaa ja ennestään tuttua Kalle Haatasta sekä uutta sarjaa Länsimaisen sivistyksen 10 kaupunkia.


19.10.2017

Valokuvakisan voitto

Tällä pionin kuvalla voitin Tampereen puutarhaseuran valokuvakilpailun lempikasvini-sarjan. Avointen puutarhojen päivässä muutama vuosi sitten kuulin talossamme lapsuutensa viettäneeltä, että kuvan pioni on kasvanut pihallamme jo 1960- ja 1970-luvun vaihteessa.

Palkinnoksi sain Honkasen puutarhan lahjakortin, jolla ostin jo kauniin sinipunaisen syklaamin ja narsisseja. Jotain jäi vielä seuraavallekin kauppareissulle.

Kymmenisen vuotta sitten lapset laskivat, että pihallamme kukki yli sata narsissia, mutta ei niitä viime vuosina ole ollut lähellekään tuollaista määrää. Niinpä nyt syysloman aikaan täydennän istutuksia ja laitan etupihan vanhaan kukkapenkkiin seuraavaa täydennystä:
  • Recurvus: tuoksuva valkoinen narsissi, keskellä keltaista punaisen reunuksen kera, korkeus 40 cm, Narcissus poeticus recurvus (syn. Pheasants's Eye).
  • Mount Hood: Täysin valkoinen, aikainen, korkeus 40 cm, Narcissus trumpet.


18.10.2017

Pihatöitä kesällä 2017

Toukokuu

  • Kiireinen kevät töissä ja pihalla melko viileää. Kasvua seuraan innolla ja tapani mukaan kierrän pihan kukkapenkit päivittäin. Vasta 19.5. istutan kasvimaalle salaattia yms, tosin mm. lehtikaali ja persilja olivat jo ruukuissa sisällä esikasvatettuja.
  • 28.5. Monta lajia jo kukassa ja luumupuukin kukkii ensi kertaa oikein kunnolla. Istutin orvokkeja. Oivalsin, että kesäkukissa pysyn tutuissa ja turvallisissa (pelargoni, jotka talvetan, orvokit,..) mutta perennoissa haluan lajirikkautta ja uusiakin tuttavuuksia.

Kesäkuu

  • 1.6. Sataa rakeita, klo 11 vain +4 lämmintä. Ollut vasta muutama kesämekkopäivä. Kesäkuulle ei Tampereella sitten osunut tänä vuonna yhtään hellepäivää, keskimäärin niitä olisi ollut neljä.
  • Omenapuiden kukinta on myöhäinen ja erittäin vaatimaton ja vain puiden eteläpuolilla. Siitä päätellen satoa ei tule pariasataa kiloa, toivottavasti edes parisataa kappaletta.
  • Leikkaamme yli kaksimetrisen ja lähes yhtä leveän orapihlja-aidan kadun puolelta matalaksi ja yhdeltä sivulta 60 cm korkeudelta. Lannoitin sen jo lähes koko matkalta jo kalkitsinkin aidan ja vähän muutakin pihaa. Kesäkuun aikaa vievin työ on siivota orapihlajan alustat: rikkaruohot pois. Samalla katkon kuolleita varsia etenkin puolivälistä leikatusta aidasta
  • Juhannuksen alla ennen matkaa perennoiden tukemista ja loputkin kesäkukat kunnon multaan myyntiruukuistaan sekä nurmikon leikkaus, jonka lähes aina hoitaa puoliso tai lapsista keskimmäinen,

Heinäkuu

  • 3.-4.7. Pihan yleistä siistimistä lähes vajaan kahden viikon matkan jälkeen. Kiireisimpänä orvokkien nyppiminen ja kesäkukkien kastelu
  • 5.7. tasoitin orapihlaja-aidat. Ensi kertaa tänne muuton jälkeen (11 v. sitten) kaikki aidat on jossain vaiheessa leikattu alas tai noin 60 cm. korkeudelta, joten leikkaus onnistuu helposti ja nopeasti. Ensi viikkoon jää vielä kerätä leikatut oksat, joita en haravalla pensaista saanut tiputettua.
  • Varmaan ensi kertaa sitten lasten syntymän (eli 20 vuoteen) vasta heinäkuun 6. päivä lähdemme suvun yhteiselle mökille. Yleensä viimeistään juhannukseksi kylvän salaatit yms. Muut olivat istuttaneet kesäkukkia ja salattikin oli kylvetty, mutta ei sitten mitään muuta. Kitkin kukkamaat ja surin niiden surkeaa kuntoa: nurmikko leviää kukkapenkkeihin ja osa perennoista oli talvella kuollut. Tuntuu, että kaikki perennat ovat siellä kuivalla hiekkaharjulla surkeita ja kituvia, toisin kuin kaupungin savimaalla. Kevätesikot ja kurjenpolvet kuitenkin viihtyvät hyvin.
  • Heinäkuun puoliväli: kotipihalla lähinnä kitkemistä ja perennoiden tukemista. Orapihlajan päältä keräsin vielä leikattuja oksia ja saksin jokusen kuivan rungon ja oksan pois. Omaa salaattia saa jo maasta ja yrttejä on vainka kuinka paljon. Raparperipiirakka maistuu edelleen. Yllättäen tulleeseen Kiinan työmatkaan valmistautuminen vie aikaa puutarhanhoidolta.
  • Ystäväni kävi hakemassa inspiraatiota ja perennoiden jakotaimia omaan kukkapenkkiinsä.
  • Ollut vähän laiska puutarhakesä, tosin alkukesän orapihlajaurakka oli aika suuri. Mutta mitä siitä - periaatteeni on, että puutarhanhoito on harrastus eikä siitä saa ottaa stressiä. Näin heinäkuun lopulla nautin upeasta väriloistosta, kun melkein kaikki kukkii kauniisti. Loppukesästä panostettiin enemmän talon kunnostukseen, mm. ulkomaalaus eteläseinustalta. osin idänkin puolelta. Ja grillikin hankittiin, mikä toi uudenlaista iloa pihalle ja lisäkäyttöä omille yrteille.
  • Kalkitsin/levitin tuhkaa lopuillekin kukkapenkeille ja orapihlajalle.

Elokuu
Krassi ja sadepisaroita
  • Pieniä pihahommia, perennoiden tukemista, säilömistä. Ja ihanista kukkivista perennoista nauttimista.
  • Vadelmia pihalla on kovin vähän, mutta melkein joka toinen päivä sieltä muutaman suuhuni nappaan. Mustaherukoita haen aamujugurtin joukkoon samaan aikaan Aamulehden kanssa. Karviaisista nautin muuten vain. 
  • Elokuun lopulla leivoin herukoista piirakkaa, pakastin vähän sellaisenaan ja keitin mehumaijalla mehua. Omppuja ei juuri tänä syksynä tule, joten onneksi on vähän muuta satoa.

Syyskuu
  • Muutama omppu saaliina, nautittiin sellaisenaa ja yhden piirakankin tein.

Lokakuu
  • Syyslomaan asti tuli muutamia omppuja ja luumujakin vuosien tauon jälkeen.
  • Aloitin haravointia ja muuta pihan siivousta.
  • Ostin vähän täydennystä kukkapenkkien narsisseihin, pitäisi vielä sipulit laittaa maahan.

6.7.2017

Alppien kukkasia Itävallasta

Münchenistä (ks. edellinen bloggaus) matkamme jatkui Saksan kaakkoiskulmaan ja siitä vähän Itävallankin puolelle. Vuorasimme auton, puolisoni myös polkupyörän ja minä ostin vaelluskengät. Yövyimme Berchtesgadenissa, Königseellä ja Kitzbühelissä. Chimseelle pysähdyimme päiväksi. Alle kokosin kuvia puutarhaharrastuksen näkökulmasta.

Suurin osa kuvista on noin 1800 m korkeudella olevasta Alppikukkapuutarhasta (Alpenblumengarten) Kitzbühelissä. Puutarha oli rakennettu vuoren rinteelle ja sinne oli koottu vuoristokasveja muualtakin kuin vain Alpeilta. Opastaulut olivat saksaksi ja QR-koodin takaa löytyivät englanninkieliset tarinat. Kesällä puutarhassa olisi opastuskin lähes päivittäin, mutta sen huomasin valitettavasti liian myöhään. Vähän puutarhan alapuolelle pääsee autolla tai hissillä, vähän yläpuolelle hissillä. Nousumetrejä tulee kävellen muutama sata, mutta reitti puutarhan portille on asvaltoitu. Itse puutarhassa kuljetaan kapeita polkuja.

Oli jännä huomata, miten paljon ihan oman pihankin kasveja alppipuutarhasta löytyi. Kerroin terveiset muun muassa alppiastereille, isorikoille, vuorikaunokeille, kurjenpolville ja lemmikeille, Puutarhassa kasvoi myös monia muita Suomestakin tuttuja kasveja, kuten valeunikoita, hanhikkeja ja pieniä rodoja. 

Nousin Kitzbühler Hornille (1996 m) kahdella hissillä ja tein ylhäällä reippaan kävelyn. Samaan aikaan puolisoni nousi viereiselle yhtä korkealle vuorelle - tai muutamallekin - polkupyöräillen.
"Du sagst wohin. Wir sagen womit." todettiin kenkämainoksessa. Uudet vaelluskengät ostin matkalla vuorelle.
Alppikukkien puutarha lähes 2 km korkeudella.

Kyllä näiden vuorikaunokkien kelpaa! Kotipihalla maisemat eivät ole näin huikeat, mutta vieressä kukkii paljon runsaammin erilaisia kukkasia.




Vuorelle pääsi hisseillä ja melkein ylös myös autolla. Halutessaan voi kävellä tai pyöräillä kapeita asvaltoituja teitä, mutta toki erilaisia vuoristopolkujakin oli tarjolla.
Pyörötähkämunkki oli uusi tuttavuus, veikeän näköinen kukkanen.
Alppitalojen parvekkeiden kukkaloistoa.
Kitzbühlerin keskustasta löytyi tällainen mehikasveista askarreltu onnentoivotus.

Kuva majatalomme huoneen parvekkeelta Köningseeltä

Tässä mietin, että onkohan tämä sinilaukka? Valtavan kokoisiksi olivat kasvaneet.
Kuva on Herrenchimseen linnan puutarhasta.
Kommentti 11.7.: Eikun sinisarjahan se tuossa kuvassa on! Kiitos kasvin oikeasta nimestä Tiina Peltola!
Yksi monista Herrenchimseen linnan puutarhan suihkulähteistä.