Valokuvakisan voitto

Tällä pionin kuvalla voitin Tampereen puutarhaseuran valokuvakilpailun lempikasvini-sarjan. Avointen puutarhojen päivässä muutama vuosi sitten kuulin talossamme lapsuutensa viettäneeltä, että kuvan pioni on kasvanut pihallamme jo 1960- ja 1970-luvun vaihteessa.

Palkinnoksi sain Honkasen puutarhan lahjakortin, jolla ostin jo kauniin sinipunaisen syklaamin ja narsisseja. Jotain jäi vielä seuraavallekin kauppareissulle.

Kymmenisen vuotta sitten lapset laskivat, että pihallamme kukki yli sata narsissia, mutta ei niitä viime vuosina ole ollut lähellekään tuollaista määrää. Niinpä nyt syysloman aikaan täydennän istutuksia ja laitan etupihan vanhaan kukkapenkkiin seuraavaa täydennystä:

• Recurvus: tuoksuva valkoinen narsissi, keskellä keltaista punaisen reunuksen kera, korkeus 40 cm, Narcissus poeticus recurvus (syn. Pheasants's Eye).
• Mount Hood: Täysin valkoinen, aikainen, korkeus 40 cm, Narcissus trumpet.

Pihatöitä kesällä 2017

Toukokuu

• Kiireinen kevät töissä ja pihalla melko viileää. Kasvua seuraan innolla ja tapani mukaan kierrän pihan kukkapenkit päivittäin. Vasta 19.5. istutan kasvimaalle salaattia yms, tosin mm. lehtikaali ja persilja olivat jo ruukuissa sisällä esikasvatettuja.
• 28.5. Monta lajia jo kukassa ja luumupuukin kukkii ensi kertaa oikein kunnolla. Istutin orvokkeja. Oivalsin, että kesäkukissa pysyn tutuissa ja turvallisissa (pelargoni, jotka talvetan, orvokit,..) mutta perennoissa haluan lajirikkautta ja uusiakin tuttavuuksia.

Kesäkuu

• 1.6. Sataa rakeita, klo 11 vain +4 lämmintä. Ollut vasta muutama kesämekkopäivä. Kesäkuulle ei Tampereella sitten osunut tänä vuonna yhtään hellepäivää, keskimäärin niitä olisi ollut neljä.
• Omenapuiden kukinta on myöhäinen ja erittäin vaatimaton ja vain puiden eteläpuolilla. Siitä päätellen satoa ei tule pariasataa kiloa, toivottavasti edes parisataa kappaletta.
• Leikkaamme yli kaksimetrisen ja lähes yhtä leveän orapihlja-aidan kadun puolelta matalaksi ja yhdeltä sivulta 60 cm korkeudelta. Lannoitin sen jo lähes koko matkalta jo kalkitsinkin aidan ja vähän muutakin pihaa. Kesäkuun aikaa vievin työ on siivota orapihlajan alustat: rikkaruohot pois. Samalla katkon kuolleita varsia etenkin puolivälistä leikatusta aidasta
• Juhannuksen alla ennen matkaa perennoiden tukemista ja loputkin kesäkukat kunnon multaan myyntiruukuistaan sekä nurmikon leikkaus, jonka lähes aina hoitaa puoliso tai lapsista keskimmäinen,

Heinäkuu

• 3.-4.7. Pihan yleistä siistimistä lähes vajaan kahden viikon matkan jälkeen. Kiireisimpänä orvokkien nyppiminen ja kesäkukkien kastelu
• 5.7. tasoitin orapihlaja-aidat. Ensi kertaa tänne muuton jälkeen (11 v. sitten) kaikki aidat on jossain vaiheessa leikattu alas tai noin 60 cm. korkeudelta, joten leikkaus onnistuu helposti ja nopeasti. Ensi viikkoon jää vielä kerätä leikatut oksat, joita en haravalla pensaista saanut tiputettua.
• Varmaan ensi kertaa sitten lasten syntymän (eli 20 vuoteen) vasta heinäkuun 6. päivä lähdemme suvun yhteiselle mökille. Yleensä viimeistään juhannukseksi kylvän salaatit yms. Muut olivat istuttaneet kesäkukkia ja salattikin oli kylvetty, mutta ei sitten mitään muuta. Kitkin kukkamaat ja surin niiden surkeaa kuntoa: nurmikko leviää kukkapenkkeihin ja osa perennoista oli talvella kuollut. Tuntuu, että kaikki perennat ovat siellä kuivalla hiekkaharjulla surkeita ja kituvia, toisin kuin kaupungin savimaalla. Kevätesikot ja kurjenpolvet kuitenkin viihtyvät hyvin.
• Heinäkuun puoliväli: kotipihalla lähinnä kitkemistä ja perennoiden tukemista. Orapihlajan päältä keräsin vielä leikattuja oksia ja saksin jokusen kuivan rungon ja oksan pois. Omaa salaattia saa jo maasta ja yrttejä on vainka kuinka paljon. Raparperipiirakka maistuu edelleen. Yllättäen tulleeseen Kiinan työmatkaan valmistautuminen vie aikaa puutarhanhoidolta.
• Ystäväni kävi hakemassa inspiraatiota ja perennoiden jakotaimia omaan kukkapenkkiinsä.
• Ollut vähän laiska puutarhakesä, tosin alkukesän orapihlajaurakka oli aika suuri. Mutta mitä siitä - periaatteeni on, että puutarhanhoito on harrastus eikä siitä saa ottaa stressiä. Näin heinäkuun lopulla nautin upeasta väriloistosta, kun melkein kaikki kukkii kauniisti. Loppukesästä panostettiin enemmän talon kunnostukseen, mm. ulkomaalaus eteläseinustalta. osin idänkin puolelta. Ja grillikin hankittiin, mikä toi uudenlaista iloa pihalle ja lisäkäyttöä omille yrteille.
• Kalkitsin/levitin tuhkaa lopuillekin kukkapenkeille ja orapihlajalle.

Elokuu

Krassi ja sadepisaroita

• Pieniä pihahommia, perennoiden tukemista, säilömistä. Ja ihanista kukkivista perennoista nauttimista.
• Vadelmia pihalla on kovin vähän, mutta melkein joka toinen päivä sieltä muutaman suuhuni nappaan. Mustaherukoita haen aamujugurtin joukkoon samaan aikaan Aamulehden kanssa. Karviaisista nautin muuten vain. 
• Elokuun lopulla leivoin herukoista piirakkaa, pakastin vähän sellaisenaan ja keitin mehumaijalla mehua. Omppuja ei juuri tänä syksynä tule, joten onneksi on vähän muuta satoa.

Syyskuu

• Muutama omppu saaliina, nautittiin sellaisenaa ja yhden piirakankin tein.

Lokakuu

• Syyslomaan asti tuli muutamia omppuja ja luumujakin vuosien tauon jälkeen.
• Aloitin haravointia ja muuta pihan siivousta.
• Ostin vähän täydennystä kukkapenkkien narsisseihin, pitäisi vielä sipulit laittaa maahan.

Alppien kukkasia Itävallasta

Münchenistä (ks. edellinen bloggaus) matkamme jatkui Saksan kaakkoiskulmaan ja siitä vähän Itävallankin puolelle. Vuorasimme auton, puolisoni myös polkupyörän ja minä ostin vaelluskengät. Yövyimme Berchtesgadenissa, Königseellä ja Kitzbühelissä. Chimseelle pysähdyimme päiväksi. Alle kokosin kuvia puutarhaharrastuksen näkökulmasta.

Suurin osa kuvista on noin 1800 m korkeudella olevasta Alppikukkapuutarhasta (Alpenblumengarten) Kitzbühelissä. Puutarha oli rakennettu vuoren rinteelle ja sinne oli koottu vuoristokasveja muualtakin kuin vain Alpeilta. Opastaulut olivat saksaksi ja QR-koodin takaa löytyivät englanninkieliset tarinat. Kesällä puutarhassa olisi opastuskin lähes päivittäin, mutta sen huomasin valitettavasti liian myöhään. Vähän puutarhan alapuolelle pääsee autolla tai hissillä, vähän yläpuolelle hissillä. Nousumetrejä tulee kävellen muutama sata, mutta reitti puutarhan portille on asvaltoitu. Itse puutarhassa kuljetaan kapeita polkuja.

Oli jännä huomata, miten paljon ihan oman pihankin kasveja alppipuutarhasta löytyi. Kerroin terveiset muun muassa alppiastereille, isorikoille, vuorikaunokeille, kurjenpolville ja lemmikeille, Puutarhassa kasvoi myös monia muita Suomestakin tuttuja kasveja, kuten valeunikoita, hanhikkeja ja pieniä rodoja. 

Nousin Kitzbühler Hornille (1996 m) kahdella hissillä ja tein ylhäällä reippaan kävelyn. Samaan aikaan puolisoni nousi viereiselle yhtä korkealle vuorelle - tai muutamallekin - polkupyöräillen.

"Du sagst wohin. Wir sagen womit." todettiin kenkämainoksessa. Uudet vaelluskengät ostin matkalla vuorelle.

Alppikukkien puutarha lähes 2 km korkeudella.

Kyllä näiden vuorikaunokkien kelpaa! Kotipihalla maisemat eivät ole näin huikeat, mutta vieressä kukkii paljon runsaammin erilaisia kukkasia.

Vuorelle pääsi hisseillä ja melkein ylös myös autolla. Halutessaan voi kävellä tai pyöräillä kapeita asvaltoituja teitä, mutta toki erilaisia vuoristopolkujakin oli tarjolla.

Pyörötähkämunkki oli uusi tuttavuus, veikeän näköinen kukkanen.

Alppitalojen parvekkeiden kukkaloistoa.

Kitzbühlerin keskustasta löytyi tällainen mehikasveista askarreltu onnentoivotus.

Kuva majatalomme huoneen parvekkeelta Köningseeltä

Tässä mietin, että onkohan tämä sinilaukka? Valtavan kokoisiksi olivat kasvaneet.
Kuva on Herrenchimseen linnan puutarhasta.
Kommentti 11.7.: Eikun sinisarjahan se tuossa kuvassa on! Kiitos kasvin oikeasta nimestä Tiina Peltola!

Yksi monista Herrenchimseen linnan puutarhan suihkulähteistä.

Puutarhakuvia Münchenistä

Lomailin heinäkuun lopulla etelä-Saksassa Münchenissä. Alla olevat kuvat ovat Nyphenburgin linnan puutarhasta ja sen vieressä olevasta kasvitieteellisestä puutarhasta. Reissumme jatkui Itävallan puolelle, minkä kasvikuvia jaan lähipäivinä omassa postauksessa.

Botanischer Garten München-Nymphenburg on valtavan kokoinen ja monipuolinen alue keskustan tuntumassa. Sieltä löytyy noin 16 000 kasvia. Halutessaan voi muutamalla eurolla vuokrata kuuntelulaitteen, minkä avulla kuulee runsaasti tarinoita kasvihuoneisiin rakennetuista kasvuympäristöistä ja yksittäisistä kasveista. Jos puutarhanhoito ei ole suuren suuri intohimo, voi päivästä riittää aikaa myös viereisen Nymphenburgin linnan, sen piharakennusten ja puutarhan tutkimiseen, mutta itse kyllä tarvitsin oman päivän molemmille.

Tällaisia puiden juuria oli useammassakin paikassa Nymphenburgin linnan puutarhassa.

Puut olivat valtavan kokoisia. Muutamien vanhojen runkojen lisälle olisi mahtunut käväisemäänkin.

Tämä japaninsypressi kasvoi jännittävästi ikään kuin kantonsa päällä.

Kasvitieteellisessö puutarhassa käy vuosittain 350 000 kasvien ihastelijaa.

Tässä lammessa oli lumpeiden ohella sammakoita.

Kasvitieteellisen puutarhan väriloistoa

Kasvihuoneessa kasvoi runsaasti erilaisia lumpeita. Ne jättilehdet, joiden päällä kuvissa istuu pikkulapsia, olivat jo hyvää vauhtia kasvamassa. Lummehuone on käytössä vain keväästä syksyyn. Talvella sen lämpimänä pitäminen veisi liikaa energiaa.

Kasvihuoneen jännän näköinen kasvi

Kasvihuoneissa oli valtavan kokoisia lihansyöjäkasveja. Nämä roikkuvat ansat olivat jopa 30 cm pituisia.

Kasvihuoneen jännän näköinen kasvi

Yli 21 hehtaarin puutarhasta löytyi mm. kevätkukkien polku, niittykasvien alue, rodo-puisto ja syötävien kasvien alue, missä oli upeita salaatteja, yrttejä ja erikoisempiakin herkkuja. Ja Baijerin helteessä ne olivat ehtineet kasvaa jo aivan erinäköisiksi - tai ainakin paljon suuremmiksi, kuin Suomen kesässä ikinä. Kuvassa on osa alppialueen kasvien kukkulaa.

Kesäpäivänseisaus

Arovuokot kukkivat komeasti ja atsalea "Ruususen uni"
aloittelee ensimmäistä kukintaansa.

Kevät ja alkukesä on ollut varsin kylmä ja joidenkin arvioiden mukaan kevät on kolmisen viikkoa tavanomaista jäljessä. Muutama ihanan lämmin päiväkin on takana, mutta juhannukseksi on luvassa sadetta ja melko viileää.

Omenapuiden kukinta oli tosi vaatimaton, vain muutama kukkanen puiden eteläpuolella. Viimevuonna niiden kukinta oli ennätyksellisen runsas ja satoakin tuli valtavasti. Sen sijaan luumupuun jo yli parimetrinen taimi taisi ensikertaa ilahduttaa kunnon kukinnalla ja siellä on jo raakileita.

Perennoistakin on huomannut, miten myöhässä kukinta aiempiin vuosiin nähden on, mutta ne nousevat maasta omalla ajallaan. Nyt komeita ovat mm. arovuokot, vuorikaunokit, kevätesikot, lehtosinilatvat ja patjarikko. Kaukasin pitkäpalko jo lopetti kukinnan, akileijat ja pioni kohta aloittavat. mutta kurjenpolvilla ei vielä tunnu olevan kiirettä.

Leikkasimme keväällä orapihlajan kadun puolelta alas, mutta nyt sieltä jo nousee terhakkaa kasvua. Jankaan suuntaan olevan sivustan leikkasimme noin 60 cm korkeudelta ja lisäksi karsin pois kaikki kuivat rangat. Se työ vielä hieman kesken, kun vasta kasvun myötä erottaa kuolleet joukosta eikä aika ole vielä kaikkeen riittänyt. Puutarhakaupassa suositeltiin pensasaidalle kevätlannoitetta ja sitä sille 15 kg säkin levitin. Jokunen kourallinen riitti etupihan herukoille, isolle pionille, ruusulle ja saunan kukkapenkille. Lannoitteen ja kalkin välissä olisi kuulemma hyvä olla noin 2 vk väliä. Osa orapihljasta sai myös kalkkia ja sen loputtua tuhkaa. Lopunkin aidan yritän tuhkalla loppukesästä hoitaa. kalkkia riitti myös ison kukkapenkin saunan puoleiselle reunalle.

Upea noin parikymppinen kultasade kukki jälleen kauniisti.

Toukokuista lumisadetta

Kuulin tänään radiosta, että tämä kevät on ollut kylmin 60 vuoteen. Pihalla ovat kukkineet vasta leskenlehti, skillat ja pari narsissia sekä muutama kevätesikko. Pensaissa näkyy jo silmuja, muttei missään vielä hiirenkorvia. Pelargonioita olen lisännyt, dahlioita istuttanut ja jotain siemenistäkin on esikasvamassa. Kevään puuhiin on kuulunut myös mm. orapihlajan leikkausta, mutta siitä tarkemmin myöhemmin kuvien kera.

Muutamasta noin kymmenen plusasteen päivästä on jo päästy nauttimaan, mutta ei niitä montaa ole ollut. Lumisade on tavallista ja rakeitakin on tullut. Onneksi välissä paistaa aurinko. Alla olevan kuvan jaoin vapun aatonaattona. Silloin oli enemmän lunta kuin jouluna, mistä somessa riitti ihmettelyä ja vitsailua. Lumisade on toukokuussa ollut tavallista ja rakeitakin on tullut. Onneksi välissä paistaa aurinko.

8. toukokuuta jaoin Instagramiin videon, missä satoi valtavan kokoisia rakeita. Alla ruudunkaappaukuva tilanteesta.

Alle upotin eilisen somehitin, kun Pekka Pouta ei enää kyennyt pidättelemään naurua kertoessaan toukokuisesta säästä. Sitä on katsottu jo yli miljoona kertaa, myös maamme rajojen ulkopuolella.




Tänään leikkasin omenapuut ja sen aikana kaunis auringonpaiste ja lumisade vuorottelivat. Lämpötila oli pari astetta plussalla.

Hyvin usein puutarhatöitä tehdessäni kuuntelen YlePuhetta tai YleAreenasta erilaisia puheohjelmia. Viime päivien ilona ovat olleet mm. Päivystävät dosentit, Länsimaisen sivistyksen lyhyt oppimäärä sekä tietysti pitkäaikainen ihastukseni Aristoteleen kantapää.

Kirsikoita

Facebook-kaverini Minna tarjosi loppukesästä kirsikoita, joita hänellä oli yli oman tarpeen. Alla kuvakollaasi poimintareissusta ja säilömästäni sadosta.

Tein hillon lisäksi kirsikkalikööriä jouluksi, tosin muistimme maistaa sitä vasta pääsiäisenä. Googlesta löytämääni reseptiä en tullut tallentaneeksi, mutta erinomaisen herkullista siitä tuli. Aineksina lasipurkillinen kirsikoita (kivineen), vaaleaa rommia, sokeria, kanelitanko ja tähtianiksia. Alkuun ravistelin purkkia usein, jotta sokeri suli joukkoon. Sitten vain unohdin purkin muhimaan.

Kevättä kohti

Nyt eletään helmikuuta ja valon määrä on jo ihanasti lisääntynyt. Talvi on ainakin toistaiseksi ollut todella vähäluminen. Alkutalvesta oli kovia pakkasia ja kolasin kaikki lumet kukkapenkkien turvaksi, kun vuosi sitten lumettoman maan kasvit niin kovasti pakkasista kärsivät. Nyt helmikuussa nurmikko paikotellen näkyy lumen läpi enkä ole lumitöitä päässyt tekemään kuin ihan muutaman kerran. 

Huonekasvit ovat nukkuneet yli talven. Kukkia on näkynyt vain joulukukissa ja muissa kukkivina ostetuissa kasveissa. Joulutähdet kukkivat vielä ja amarylliksellä on menossa jo toinen kierros. Tämän viikon keskiviikkona huomasin kuvan kaktuksen aloittaneen kukintansa. Olen aina pitänyt sitä joulukaktuksena, mutta ajankohta on monena vuonna osunut lähemmäksi pääsiäistä.

Kaktus aloitti kukinnan 8. helmikuuta.