28.5.2018

Dyykkausta, humalaa ja myrkkykeltamoa

Dyykkasin kaatopaikalta kiviä


Veimme kaatopaikalle peräkärryllisen haravointijätettä. Kasan vieressä oli paikka, minne saa jättää kiviainesta. Sieltä toin kotipihalle runsaasti kiviä ja sain siten vaihdettua pienessä rinteessä olevan kukkapenkin reunuskivet aiempaa suuremmiksi.

Kivikasasta löysin myös kuvan kiviruukun, josta tuli juuriharjalla jynssäyksen jälkeen oikein kaunis.

Vein kaatopaikalla puutarhajätettä ja toin vaihdossa reunuskiviä vanhaan kukkapenkkiin sekä kauniin kiviruukun.



















Humala peittämään näköyhteyttä


Istutin säleikköön nopeasti kasvavan humalan, kun kadunpuoleinen orapihlaja-aita on vielä matala ja kadusta on tullut parkkipaikka naapuriin rakennetun kerrostalon asukkaille.

Humalan on tarkoitus vähän peittää näkymää. Autojen pysäköinnistä talon eteen pihakadulle on aiheutunut jo monelaista harmia: tällä viikolla pari autoa jo raapi toisiaan, kun kadulta ei välillä asiattomien pysäköintitapojen vuoksi pääse sujuvasti ajamaan ohi, etenkään vähänkään isommalla autolla. Kevään hiekatkin ovat vielä siivoamatta, eikä aura-autostakaan talvella juuri ollut hyötyä, kun katu oli aina täynnä. Pihakadustamme on käytännössä tullut yksikaistainen ja päästäkseen pihaltaan pois, joutuvat asukkaat usein peruuttamaan vastaantulevien kaistalle. Ei hyvä.

Sitä on tiedä, onko humalani (Humus lupulus, A-Pv, 3-5 m, I-VII) hede- vai emiyksilö. Ensiksi mainituilla on kesäkuussa valkoinen kukinta ja viimeksi mainituilla loppukesästä näyttävät emitähkät. Kasvin maanpäälliset osat kuolevat talveksi.

Humala on nopeasti kasvava monivuotinen köynnös.

Erittäin myrkyllinen keltamo 


Useampi vuosi sitten kukkapenkkiini ilmestyi keltamo, kukkanen, mitä en onnistunut tunnistamaan, mutta nyt toukokuussa vein kuvan Tampereen seudun puutarhanharrastajien ryhmään ja vastaus tuli nopeasti

Keltamo eli pääsyjen kukka (Chelidonium majus) on kulttuurikasvi, jonka uskotaan saapuneen maahamme munkkien matkassa joskus keskiajalla. Keltamo on tunnettu tuhansien vuosien ajan lääkekasvina ja erityisen myrkyllistä on sen maitiaisneste.

Keltamoita kasvaa Etelä- ja Keski-Suomen lehtomaisissa metsiköissä, tienvarsilla ja rakennusten vaikutuspiirissä. Kansanparantajien ohella myös muurahaiset suosivat sitä ja levittävät kasvia uusille kasvupaikoille.

Keltamosta kertovan tekstin lähteet: Kai Aulamo, Tiedebasaari: Keltamo eli pääskyjen kukka on vaarallinen sekä Luontoportin kuvaus Keltamosta.


Keltamossa erityisen myrkyllistä on sen mainiaisneste, joka tahraa ihon ja vaatteet eikä tahdo lähteä kuin kulumalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti