Tomaattisatoa

Kevään kirjoituksessa kerroin kylväneeni tomaatteja ja viime viikolla oli makutestin aika. Kesä ei ollut kovin hyvä tomaateille, sillä kesäkuu oli varsin viileä ja heinäkuu todella helteinen. Valitsin kasvatettavaksi vain pienikokoisia ja makeaksi kehuttuja tomaatteja. Suurin osa päätyi suuhun ohikulkiessa, jokunen myös leivän päälle sai salaattiiin. Tässä minun suosikkijärjestys:

1. Kirsikkatomaatti F1 'Sungold' Solanum lycopersicum, korkeus 150 cm.Ehdottomasti jatkoon, tämä oli kaikista makein ja herkullisin!
2. Kirsikkatomaatti F1 'Vilma' Solanum lycopersicum, korkeus 30 cm.
3. Kirsikkatomaatti 'Green Grape' Solanum lycopersicum, korkeus 150 cm.
4. Kirsikkatomaatti 'Venus' Solanum lycopersicum, korkeus 30 cm.

Vasemmalta alkaen: Sungold, GreenGrape, Venus ja Vilma

Ostin Prismasta kolme ruukkua tomaateille. Kasvihuoneisiin ne olisivat olleet erinomaisia, mutta ulkokäyttöön ne eivät olleet tarpeeksi kestäviä. Hyvää oli suuri vesitila, mikä veti hyvinkin kastelukannullisen vettä. Plussaa myös siitä, että niitä saattoi käyttää myös taivasalla, kun ylimääräinen sadevesi pääsi valumaan pois. 

Kun tomaatit kasvoivat ylimpienkin tukien ohi ja olivat reheviä, tarttui tuuli niihin ja muutaman kerran kaatoi koko vihreän kasvuston, muttei sentään painavaa ruukkua. Loppukesästä nämä täytyi sito kiinni tukevampiin rakenteisiin. Irronneita tukijalkojakaan ei enää mullan seassa saanut takaisin paikoilleen.

Osa tomaateista on nyt sisällä, kun ulkona on niille liian viileää. Satoa tulee yhä.

Kesäkuvia ja rantahommia

Ensi kertaa kasvatin avomaan kurkun.
Siis yhden kappaleen :)

Touko-kesäkuu meni pitkälti hoitaessa tädin muuttoa yhteisöllisen palveluasumisen pariin sekä hänen asuntoa tyhjentäessä. Heinäkuussa ehdin nauttia lomastakin. Viime kesän urakkana oli ulkoseinien maalaus, mutta nyt ei ollut siihen energiaa. Sen sijaan siivosin tätini mökkiä, joka on samalla tontilla. 

Vietin paljon aikaa rannalla hommia tehden; haravoin rantaa, kitkin kasvillisuutta niin hiekkarannalta kuin järven pohjastakin sekä nostelin seulanpääkiviä rantatöyräälle. Niitä on tuotu sinne aikanaan eroosiolta suojaamaan, mutta kivet ovat vuosikymmenten mittaan osin hautautuneet hiekkaan. Löysin hyviä lähteitä, missä kerrotaan rantakasvien hyvikset ja pahikset. Suurimmasta osasta mainittiin, että ne ovat ok, mutta jos leviävät liiaksi, niitä voi vähän kurittaa. Esimerkiksi ulpukoita on muistini mukaan aina ollut tonttimme rajalla, mutta ne ovat viimevuosina levinneet hurjasti, joten niitä vähän karsin.

Syksyviikonloppuisin olen mm. haravoinut hiekkarantaa. Kesällä ei käpyjä helposti saa rantavedestä pois, mutta kun vesi syksyllä laskee, ne on helppo haravoida.

Melontaretkellä ennen saunaa ja iltauintia. Takana näkyy Kautun kanavan silta.

Iltaisin tein pieniä melontareissuja.

Ulpukan juurakot olivat lähes ranteen paksuisia ja nuo pikkujuuret jopa 60 cm pitkiä.