Lontoon parlamentin kautta puutarhamuseoon

Olin Lontoossa työmatkalla maaliskuun viimeisen viikon, mutta ehdin vähän pitää vapaatakin. Yhtenä päivänä kävelin hotellilta puutarhamuseoon, jonka olin löytänyt edellisellä Lontoon matkalla, mutta en tuolloin ehtinyt siellä vierailla. Matkan varrella oli parlamenttitalo, jonne pääsin yllättäen kuuntelemaan alahuoneen istuntoa. Edellisenä päivänä kävin Kew Gardensissa, josta kerron myöhemmin.

Lontoon parlamenttitalossa alahuoneen väittelyä kuuntelemassa

Olin aiemmin selvittänyt mahdollisuutta vierailla uusgoottilaisessa parlamenttitalossa eli Westminsterin palatsissa, mutta se onnistui tuolloin vain oman edustajan kautta - eli ei onnistuisi ulkomaalaisilta. Nyt ohi kulkiessani kysäisin vierailumahdollisuudesta ja yllätykseni minut toivotettiin tervetulleeksi. Pahoiteltiin, että opastettuja kierroksia ei juuri tuona päivä ollut enkä näkisi kuin pienen osan rakennuksesta, mutta alahuoneen keskustelu oli juuri alkamassa ja sitä pääsisin seuraamaan.

Se olikin mielenkiintoista ja puolisen tuntia keskustelua kuuntelin. Aiheena oli "strip searching of children". Hetken kesti, että ymmärsin sen tarkoittavan alaikäisten ruumiintarkastuksia. Alahuoneessa ei saanut valokuvata, mutta alla muutama kuva parlamenttitalosta. 

Jonotin vartin pääsyä alahuoneeseen ja sillä aikaa meille lyhyesti esiteltiin taloa. Tiesin, että alahuoneen jäsenet valitaan parlamenttivaaleissa. Nyt opin, että ylähuone ei olekaan vain tiettyjen yläluokkaan syntyneiden vallassa, vaan sen jäsenet koostuvat kolmesta ryhmästä: päärit eli ylhäisaatelisto, kirkolliset edustajat ja kutsutut jäsenet, jotka ovat eri alojen edustajia ja asiantuntijoita sekä kokemusasiantuntijoita. Iso-Britannia on Iranin tai Irakin ohella ainoa maa, missä kirkolla on edustus valtion ylimmissä elimissä.

Kutsuttuina jäseninä ylähuoneessa on mm. opettajia, sairaanhoitajia ja lääkäreitä. Sinne on kutsuttu myös sittemmin aateloitu, mutta alun perin kodittomana ja orpona Lontoon kaduilla poika, joka elätti itsensä rikoksilla, kunnes joutui vankilaan. Sieltä vapauduttuaan hän ryhtyi julkisesti kertomaan, millaista on elää Lontoon kaduilla. Hän perusti lehden, mitä kodittomat kautta Britannian myyvät ja on saanut asialle merkittävää julkisuutta perustamansa hyväntekeväisyysjärjestön kautta. 

Parlamenttitalossa on yli tuhat huonetta ja sekä ala- että ylähuone kokoontuvat siellä.
Big Ben on kuvan kellotornin kumiseva kello. 

Westminster Hallin vanhimmat osat ovat vuodelta 1097.
Suurin osa nykyisestä parlamenttitalosta on rakennettu 1800-luvulla.

Lattiassa on lukuisia muistolaattoja.
Etualan laatta kertoo, että kuningatar
Elizabeth II:n arkku oli täällä syksyllä 2022
ennen hautajaisia Windsorissa.

Aloitin vierailun nauttimalla britti-
tyyliin teetä ja skonssin kerman ja hillon
kera parlamenttitalon kahvilassa.

Westminster Hallista siirryttiin kuvan tilaan, joka oli alun perin kirkko ja sen jälkeen parlamentin istuntosali. Molemmilla tilan pitkillä sivuilla on penkit ja keskellä lattiaa näkyi paikka missä sijaitsi puheenjohtajan paikka. Tästä tilasta on peräisin brittiperinne, että puolueet ovat parlamentissa vastakkain, eivät puolikaaressa, kuten suuressa osassa muita parlamentteja.  

Parlamenttitaloa vastapäätä Thamesin toisella rannalla on "The National Covid Memorial Wall", minne jokaiselle pandemiaan kuolleelle on saanut lisätä sydämen. Muuri on pidempi kuin parlamenttitalo. Sen länsipääty on lähellä puutarhamuseota.

Maailman ensimmäinen puutarhanhoidon museo 

Maailman ensimmäinen puutarhanhoidon museo The Garden Museum avattiin Lontooseen vuonna 1977. Se sijaitsee toisella puolen Thamesia kuin parlamenttitalo. Museo oli kiva nähdä, mutta se on varsin pieni ja vaatimaton eikä mikään pakollinen kohde puutarhaharrastajalle. 

Ensivaikutelma oli kuin olisi mennyt satunnaisen suomalaisen kesämökin puutarhavajaan: paljon vanhoja ja ruosteisia työkaluja. Toki mukana oli monenlaista mielenkiintoista kuten puutarhasuunnitelmia ja tarinoita historiasta.

Puutarhureiden koulutus tapahtui Iso-Britanniassa alunperin harjoittelijaksi hakeutumalla. Seuraavassa vaiheessa (journeyman) kuului matkustaa pitkin maata ja työskennellä erilaisissa puutarhoissa. Jos oli onnea, saattoi edetä kasvihuoneen tai keittiöpuutarhan esimieheksi ennen etenemistä pääpuutarhuriksi. The Royal Horticultural Society aloitti puutarhureiden ammatilliset kokeet 1836 ja vuosisadan lopulla alaa saattoi opiskella myös oppilaitoksissa. Vuonna 1989 perustettiin ensimmäinen naisille suunnattu puutarha-alan oppilaitos. 

Hieno havainnollistus porkkanoiden kasvusta, maan päällä ja alla.

Työkalu puutarhasuunnittelun avuksi. Tällaisia museossa oli useita.

Puutarhasuunnittelu on yksi vaativimpia suunnittelun aloja.